Luetuani niin Helsingin Sanomien kuukausiliitteen, kuin myös toimitusjohtajan antaman vastineen, saattaisin todeta lyhyenä analyysina viimemainitusta: TK:n vastine on tyypillinen lahkojohtajan vastine.
Tekstiään tarkemmin hamottaessani en ole voinut välttyä siltä havainnolta, että: Teksti on kirjoitettu vähintään kohtuullisessa suuttumuksen tilassa, mutta kylmästi harkiten. Siinä käytetään toistuvasti liiketalouden terminologiaa. Siinä sekoitetaan keskenään varsinainen firma ja uskonto harkitusti, joskin pitkän vastineen loppuosassa tämä alkaa pettää. Tietyn sisäpiirin olemassaolo pyritään kieltämään, mutta se on havaittavissa rivien välistä. Vastaavasti liikkeestä lähteneitä mollataan, tämäkin tarkoin harkiten.
Koetetaan antaa vaikutelma liikkeestä lähteneiden pahansuopuudesta ja ilkeämielisyydestä henkilöä itseään ja hänen vilpittömyyttään sekä suopeuttaan puolustaen. Firmaa ja sen työntekijöitä (lähipiiri) käytetään peitetarinan kehyksenä. Pyritään ikään kuin uhkaamaan ao. toimittajaa tätä suoraan sanomatta. Henkilö itse on älykäs ja pyrkii välttämään joutumasta sanomaan sellaista, mitä voitaisiin käyttää häntä itseään ja perustamaansa uskonlahkoa vastaan. Pyritään antamaan itsestä mahdollisimman suuren laupiaan henkilön kuva.
Tätä luettelointia voisi jatkaa pitkäänkin. Joka tapauksessa vastine on tyypillisen lahkojohtajan vastine, missä yksinkertaisesti kaikki negaatio kielletään ja muuta vähätellään, firmaa ja sen erinomaisuutta korostaen. Uskonlahkoa ajatellen puhutaan asian vierestä ja pyritään kiinnittämään huomio toisaalle. On myös otettava huomioon se, ettei artikkelin laatineen toimittajan täsmennyspyyntöihin olla haluttu vastata ja myös muut haastattelut on evätty. Mikäli mitään erityistä salattavaa ei olisi, en näkisi mitään erityistä syytä olla vastaamatta tarkennuspyyntöihin.
