Kirjoittaja Aihe: Onnittelut  (Luettu 2598 kertaa)

Kuu

  • Nobo
  • *
  • Viestejä: 12
    • Profiili
Onnittelut
« : Joulukuu 09, 2010, 03:59:12 ip »
... kultista irtautuneille. On varmasti vaatinut ison määrän rohkeutta ja päättäväisyyttä lähteä.

Itse elin lapsuuteni ja nuoruuteni erään herätysliikkeen piirissä. Vanhempani toimivat liikkeessä aktiivisesti työntekijöinä. Koin valtavaa syyllisyyttä, kun en pystynyt kyseenalaistamatta uskomaan kaikkea, mitä opetettiin. Vasta kun aloitin yhteiskuntatieteen ja sosiologian opinnot, uskalsin alkaa todella kyseenalaistaa toimintaa herätysliikkeessä. Vanhempani mm. työskentelivät puoli-ilmaiseksi herätysliikkeen hyväksi. Olen tajunnut myöhemmin, että minulta jäi puuttumaan vanhemmuutta, jota olisin lapsena tarvinnut, juuri siksi, että vanhemmillani oli "kutsumus", jota he seurasivat - eli tekivät pitkää päivää herätysliikkeelle.

Taustani vuoksi ymmärrän hyvin irrottautumisen vaikeuden - vaikkei minun kokemuksiani varmasti voi suoraan verratakaan kultista irtautuneiden kokemukseen. Lievempänä samantyyppistä kuitenkin monessa suhteessa.

Voimia teille!

Osku

  • Juniori
  • **
  • Viestejä: 36
    • Profiili
Vs: Onnittelut
« Vastaus #1 : Joulukuu 09, 2010, 04:07:28 ip »
Samoin, onnittelut jo lähteneille.

Minullakin on samankaltainen tausta kuin yllä. Vanhempani olivat aika aktiiveja, ja tekivät vapaaehtoistyötä merkittäviä määriä.

Tässä suhteessa arvostan todella ihan tavallista kirkkoa. Siellä ei tarvitse tehdä työtä ilman korvausta.

Eikös monesti vapaissa suunnissa puhuta hengellisestä sodankäynnistä jne jne.

Ja eikös Raamatussa kirjoiteta jotta eikait kukaan käy sotaa omalla kustannuksellaan?

Grattis

  • Vieras
Vs: Onnittelut
« Vastaus #2 : Joulukuu 10, 2010, 02:15:03 ip »
Hei Osku ja Kuu,

Saako tiedustella, että miten muuten teidäin caseissa sitten kävi vanhempien suhteen? Ja miltä tuntui lapsena olla mukana ja katsella hommaa.

Osku

  • Juniori
  • **
  • Viestejä: 36
    • Profiili
Vs: Onnittelut
« Vastaus #3 : Joulukuu 10, 2010, 05:14:26 ip »
Toki saa kysyä. Vanhempieni mielestä lienen matkalla helvettiin, mutta sehän on vain heidän käsityksensä asiasta.

Lapsuus vapaiden suuntien pyörityksessä oli hyvin ahdistavaa. Jatkuva pelko tempauksesta ja vaivanajasta oli läsnä jatkuvasti. Milloinkaan ei kelvannut. Jumala ei ollut kokemukseni mukaan mitenkään rakkaus, vaikka sitä hoettiin kuinka paljon tahansa.

Grattis

  • Vieras
Vs: Onnittelut
« Vastaus #4 : Joulukuu 10, 2010, 05:31:23 ip »
Hei,
Kiitokset Osku. Aika hurjaa jos vanhemmat tuollain ajattelee. Onko suhde vanhempiin kuitenkin peruskunnossa vai hajalla?

Löysin Tampereen helluntaiseurakunnan sivuilta pelastusvarmuutta käsittelevän tekstin mikä oli mielestäni hyvä. Ei siis suorittamista, toisten ihmisten asettamia vaatimuksia, kontrollointia..., vaan armon ja totuuden löytyminen vapahtajamme Jeesuksen tuntemisen kautta. Sen kautta aukeaa myös todellinen rakkaus, elämästä oikealla tavalla nauttiminen ja oikea itsekuri...

"
Pelastusvarmuus ja Jumalan kokeminen
Usko Jumalaan on syvempää kuin vain hyvä fiilis. Se on enemmän kuin ailahtelevat tunteet tai tuntemukset. Jumalan todellisuus koskettaa koko ihmisen olemusta. Hän on luonut ihmisen persoonaksi, joka voi olla Häneen yhteydessä ja aistia häntä koko olemuksellaan.

Ihmisen tietoisuus, tunteet, mielikuvitus ja ajattelu on tehty olemaan yhteydessä Jumalan kanssa. Musiikin, liikkeen ja mielikuvieni kautta voi antautua ylistämään ja kunnioittamaan Häntä.

Ihminen, joka tietää saaneensa kaiken anteeksi ja jota mikään syyllisyys ei paina, voi antautua koko olemuksellansa kokemaan yhteyttä Jumalan kanssa. Silloin ei ole tärkeää se, tunteeko vahvasti Jumalan voimaa tai läsnäoloa, vaan se, että antaa sydämensä kiitoksella hänelle. Wake Up:ssa näkee paljon nuoria juuri tämän kokemuksen äärellä.

Rakkaudellisen Jumalasuhteen todeksi eläminen edellyttää sitä, että tietää olevansa uskossa ja tietää olevansa Jumalan edessä hyväksytty. Uskoontulon voi kokea parannuksen teon ja anteeksisaamisen kautta. Usko Jeesukseen merkitsee hänen rakkautensa vastaanottamista ja luottamusta hänen sovitustyöhönsä. Juuri sinun ja minun puolesta Hän on kuollut ja ylösnoussut.

Raamattu puhuu Jeesuksen seuraamisesta. Uskoontulosta alkaa hänen opetuksensa seuraaminen. Pelkkä rukous anteeksiannosta Jumalalta ei ole Jeesuksen seuraamista. Jeesuksen seuraaminen on elämäntapa, johon hän itse antaa voiman, ilon ja elämisen sykkeen.

Pelastusvarmuus tulee Jumalan Sanan kautta. 1. Johanneksen kirjeessä 5:13 sanotaan: "Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä." Raamattuun on kirjoitettu vakuudet, jotta tiedämme olevamme uskossa. Emme siis perusta pelastusvarmuutta omiin tunteisiimme, vaan siihen, mitä Jumalan Sana sanoo.

Roomalaiskirjeessä 15:7 sanotaan: "Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi." Jumala on hyväksynyt meidät Kristuksen työn tähden. Tähän perustuu pelastusvarmuus.
Uskoon tuleminen merkitsee ennen kaikkea aseman muutosta Jumalan suhteen. Uskoontulossa ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Lapsi voi ilmaista vapaasti itseään Isälle, ihailla Häntä ja pyytää Häneltä asioita. Tärkeää ei ole se, miten Jumalaa kokee tunteiden kautta tai miten muut Jumalan kokevat. Suhde Jumalan kanssa on aina henkilökohtainen.

Tärkeää on uusi asema Jumalan lapsena, Hänen rakkautensa ja hyväksyntänsä kohteena.

Joh. 1:12 lupaa: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen."
"

Grattis

  • Vieras
Vs: Onnittelut
« Vastaus #5 : Joulukuu 10, 2010, 05:47:06 ip »
Toinen mielenkiintoinen pitkä teksti pelastusvarmuudesta:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Pelastusvarmuus.htm

Kuu

  • Nobo
  • *
  • Viestejä: 12
    • Profiili
Vs: Onnittelut
« Vastaus #6 : Joulukuu 13, 2010, 10:42:39 ap »
Hei Osku ja Kuu,

Saako tiedustella, että miten muuten teidäin caseissa sitten kävi vanhempien suhteen? Ja miltä tuntui lapsena olla mukana ja katsella hommaa.

Mun vanhempani ovat raataneet burn outin rajalla koko elämänsä "palvelustehtävässä". Vaikka molemmat uskovat juuri noin, mitä Grattis tuossa linkkien ja lainauksen kautta kuvaat, kyllä siellä takana täytyy olla myös ajatus siitä, että ainakaan yhteisöön ei kelpaa, ellei tavallaan uhraa itseään uskolle. Se on minusta surullista. Toisaalta he ovat varmasti saaneet myös paljon uskonyhteisöltä, mutta mikä on hinta sille? Kun kuuluu johonkin uskonyhteisöön, yhteisön määritelmät siitä, millaista on oikeanlainen uskovaisuus, vaikuttaa aina siihen kuuluvien elämään.

Minua ei ole aivopesty eikä painostettu, mikä on minun onneni. Suhde vanhempiin on hyvä, he eivät yritä vaikuttaa minun elämiseeni, enkä minä heidän. Rauhanomaista rinnakkaineloa tämä on nyt.

Itse olen pyrkinyt tietoisesti pois siitä, että antaisin jonkun itseni ulkopuolisen auktoriteetin määritellä, millaista on hyvä elämä tai milloin olen ihmisenä hyväksytty. Pidän paljon tärkeämpänä sitä, että pystyn olemaan avoin omille tunteilleni ja toiveilleni.

Agape

  • Nobo
  • *
  • Viestejä: 25
    • Profiili
Puurot ja vellit sekaisin
« Vastaus #7 : Joulukuu 13, 2010, 12:14:23 ip »

Minua hieman häiritsee, kun keskustelijat puhuvat Koivuniemen lahkon yhteydessä herätysliikkeestä. Sikäli kun olen taustoja ymmärtänyt ja niistä tiedän, Koivuniemen lahkolla ei ole mitään yhteyttä mihinkään herätysliikkeeseen. Päin vastoin näyttää siltä, että sen suhtautuminen herätysliikkeisiin on vähintään epäilevä ellei jopa vihamielinen. Eikös tästä kerro sekin, että joku lähetti tänne foorumilla taulukon Koivuniemen "kieltämistä" lehdistä ja ne lehdet olivat juuri herätysliikkeiden lehtiä. Niinikään Koivuniemen lahkolla ei ole mitään tekemistä ns. vapaiden suuntien kanssa. Ei helluntailaisuuden, ei baptistien, ei River-seurakunnan, ei city-seurakuntien, ei Vapaakirkon eikä käsittääkseni yhtään minkään muunkaan vapaan suunnan kanssa. Ei edes Ristin killan kanssa, joskin Koivuniemi lienee luonnollisesti Otaniemessä 1980-luvulla opiskellessaan ollut Otaniemen kristittyjen kanssa tekemisissä.

Ellen ole aivan väärin ymmärtänyt, Koivuniemen lahko on irtaantunut aivan tavallisesta luterilaisesta seurakunnasta 1990-luvulla. Tämän seurakunna yhteydessä on toiminut nuorten aikuistan raamattupiiri, jota Koivuniemi on vetänyt. Tämä on siis Maanantaipiiri. Myöhemmin organisaatio on sulkeutunut, kuten tuossa strategialuennossa käy ilmi ja näkisin lopullisen lahkoontumisen tapahtuneen tämän vuosituhannen puolella. Lahkoontumisen myötä opetus on vieraantunut kristillisestä opetuksesta ja oppi on nyrjähtänyt sivuraiteille. Aivan kuten Wiio mainitsikin, Tapanin osuus on kasvanut ja Kristuksen osuus on vähentynyt. Erityisesti ilmeisesti viimeisen viiden vuoden aikana.

Kuu

  • Nobo
  • *
  • Viestejä: 12
    • Profiili
Vs: Puurot ja vellit sekaisin
« Vastaus #8 : Joulukuu 13, 2010, 12:31:50 ip »
Minua hieman häiritsee, kun keskustelijat puhuvat Koivuniemen lahkon yhteydessä herätysliikkeestä.
Minä olen tässä puhunut vain omista kokemuksistani herätysliikkeessä - ja kuten sanoin, ne ovat kovasti paljon lievempiä varmasti kuin Koivuniemen lahkossa olleilla. Koivuniemen lahkon taustoja en tunne.

Markus L.

  • ex-jäsen
  • Juniori
  • *****
  • Viestejä: 55
    • Profiili
    • Home of Markus
Vs: Puurot ja vellit sekaisin
« Vastaus #9 : Joulukuu 13, 2010, 03:43:00 ip »
Minua hieman häiritsee, kun keskustelijat puhuvat Koivuniemen lahkon yhteydessä herätysliikkeestä. Sikäli kun olen taustoja ymmärtänyt ja niistä tiedän, Koivuniemen lahkolla ei ole mitään yhteyttä mihinkään herätysliikkeeseen. Päin vastoin näyttää siltä, että sen suhtautuminen herätysliikkeisiin on vähintään epäilevä ellei jopa vihamielinen. Eikös tästä kerro sekin, että joku lähetti tänne foorumilla taulukon Koivuniemen "kieltämistä" lehdistä ja ne lehdet olivat juuri herätysliikkeiden lehtiä. Niinikään Koivuniemen lahkolla ei ole mitään tekemistä ns. vapaiden suuntien kanssa. Ei helluntailaisuuden, ei baptistien, ei River-seurakunnan, ei city-seurakuntien, ei Vapaakirkon eikä käsittääkseni yhtään minkään muunkaan vapaan suunnan kanssa. Ei edes Ristin killan kanssa, joskin Koivuniemi lienee luonnollisesti Otaniemessä 1980-luvulla opiskellessaan ollut Otaniemen kristittyjen kanssa tekemisissä.

Ellen ole aivan väärin ymmärtänyt, Koivuniemen lahko on irtaantunut aivan tavallisesta luterilaisesta seurakunnasta 1990-luvulla. Tämän seurakunna yhteydessä on toiminut nuorten aikuistan raamattupiiri, jota Koivuniemi on vetänyt. Tämä on siis Maanantaipiiri. Myöhemmin organisaatio on sulkeutunut, kuten tuossa strategialuennossa käy ilmi ja näkisin lopullisen lahkoontumisen tapahtuneen tämän vuosituhannen puolella. Lahkoontumisen myötä opetus on vieraantunut kristillisestä opetuksesta ja oppi on nyrjähtänyt sivuraiteille. Aivan kuten Wiio mainitsikin, Tapanin osuus on kasvanut ja Kristuksen osuus on vähentynyt. Erityisesti ilmeisesti viimeisen viiden vuoden aikana.
Ei minustakaan ole hyvä jos näistä sivuista syntyy kuva, että "kaikki ne hullut uskovaiset on samanlaisia"  ;D Toisaalta kaikilla muilla uskonyhteisöillä on opittavaa Koivuniemen tapauksesta. Ja moni seurakunta voisikin mennä itseensä ja tarkastella omaa toimintaansa ja opetustaan kriittisemmin.

Tervettä arvosteluakaan ei usein hyväksytä vaan se koetaan hyökkäyksenä tai syntinä. Tätä samaa "älä koske Jumalan valittuun" slougania kuulee muuallakin kuin Maitobaarissa. Siis se, että joku uskaltaa miettiä, onko tämä opetus raamatun sanan mukaista, koetaan vääränä arvosteluna.
Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Mielensäpahoittaja

  • ex-jäsen
  • Täysjäsen
  • *****
  • Viestejä: 109
    • Profiili
Vs: Onnittelut
« Vastaus #10 : Joulukuu 13, 2010, 10:37:25 ip »
Minä toivoisin alueelle mahdollisimman neutraalia suhtautumista henksuasioihin. Moni meistä on hajalla hengellisestä väkivallasta. En jaksaisi lukea evankeliointia täällä. Voisiko sille perustaa esim oman keskustelukarsinan. Muutoin olen iloinen kaikesta keskustelusta.

Agape

  • Nobo
  • *
  • Viestejä: 25
    • Profiili
Vs: Onnittelut
« Vastaus #11 : Joulukuu 13, 2010, 10:52:00 ip »

Harhaoppia sisältävälle hengelliselle opetukselle pitkäaikaisesti altistuminen on kuin asuisi hometalossa. Siitä tulee päästä eroon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jatkossakin voisi asua jossain talossa. Eivät kaikki talot ole homeessa. Paras keino onkin palata Kristuksen armoon ja hakeutua terveeseen ja elävään kristilliseen seurakuntaan, joka ei ole maallistunut (liberaali) eikä myöskään lakihenkinen lahko. Hyviä vaihtoehtoja on.

Mielensäpahoittaja

  • ex-jäsen
  • Täysjäsen
  • *****
  • Viestejä: 109
    • Profiili
Vs: Onnittelut
« Vastaus #12 : Joulukuu 13, 2010, 10:58:09 ip »
Juu ei kiitos, en hakeudu mihinkään. Haistan homeen aika herkästi nykyään, ja kun sille kerran kunnolla altistuu, tulee oireita hyvinkin pienistä hiukkasista.

Markus L.

  • ex-jäsen
  • Juniori
  • *****
  • Viestejä: 55
    • Profiili
    • Home of Markus
Vs: Onnittelut
« Vastaus #13 : Joulukuu 13, 2010, 11:28:00 ip »
Juu ei kiitos, en hakeudu mihinkään. Haistan homeen aika herkästi nykyään, ja kun sille kerran kunnolla altistuu, tulee oireita hyvinkin pienistä hiukkasista.
Olet oikeassa. Lähdön jälkeen menee pitkään ennenkuin pystyy sietämään yhtään mitään seurakuntaa. Minuakin kaikki seurakunnat ahdisti monta vuotta lähdön jälkeen. Vieläkin tulee oireita helposti....
Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Grattis

  • Vieras
Vs: Onnittelut
« Vastaus #14 : Joulukuu 13, 2010, 11:29:31 ip »
Suosittelen anteeksiantoa ja eteenpäin menemistä lahkosta irroittautumisen jälkeen. Eli kannattaa uskaltaa lahkonkin jälkeen sitoutua esim. seurakuntaan.