Tämän ketjun alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata, koska en ole ollut tämän Koivuniemen seurueen kanssa missään tekemisissä, olen vain ulkopuolinen, ja Hesarin artikkelin johdosta huolestunut ja jopa ahdistunut.
Haluan kuitenkin kommentoida seuravaa lainausta:
Kuuntelin itse läpi MAP-strategian vuodelta 1996. Minua jäi vaivaamaan siinä yksi tietty Koivuniemen toteamus. Hän sanoi nimittäin osapuilleen näin: "Olen monesti halunnut työskennellä joidenkin ihmisten kanssa, mutta Jumala on sanonut, että et tule olemaan näiden ihmisten kanssa tekemisissä. Samoin olen joutunut työskentelemään ihmisten kanssa, joiden kanssa en lihassani haluaisi olla missään tekemisissä."
Eikö tällaisen asian ilmaiseminen ilmennä henkilön nöyryyttä?
Minun mielestäni tuossa ei ole mitään hyvää. Jos minä perustan minkä tahansa kerhon, piirin, firman tai seurakunnan, ja sitten alan ilmoittaa, ketkä kalpaavat piirini, ketkä eivät, niin ainoa vastuullinen tapa toimia on ottaa itse vastuu siitä, kenet valitsen, kenet hylkään. Jos lykkään vastuun valinnoistani jollekin "Jumalan ilmoitukselle" se on härskiä vastuun pakoilua ja muiden herkkäuskoisuuden hyväksikäyttämistä. Näin siitä huolimatta, että minusta todella vilpittömästi tuntuisi siltä, että Jumala on ilmoittanut minulle nämä valinnat. Siinäkin tapauksessa minun olisi syytä olla Jumalasta hiljaa ja kantaa valinnoistani vastuu itse. Tuollainen jumalan ääneen vetoaminen törkeää Jumalalla ratsastamista.
Jos haluaa olla peräti raamatullinen, juuri tästä (tai ainakin tästä) puhutaan minun näkemykseni mukaan silloin kun sanotaan, että "Älä turhaan mainitse Herran, sinun Jumalasi nimeä."
Jos joku sitten tulee kysymään perusteluja noille henkilövalinnoille, ainoa oikea vastaus on se, että "tuntuu vain siltä", vaikka kuinka tuntuisi siltä, että olet kuullut Jumalan ilmoituksen. Pitää kantaa itse vastuu valinnoistaan, sanoistaan ja teostaan, ja se vasta on nöyryyttä, että silloinkin kun tuntuu siltä, että on kuullut Jumalan äänen, voi aina muistaa, että on saattanut kin kuulla väärin tai ainakin tulkita kuulemaansa väärin. Jos haluaisin, että ihmiset seuraavat ja tottelevat minua, pitäisi luottaa siihen, että he sitten haluavat seurata minua. Törkeää olisi ottaa Jumala siihen keppihevoseksi niin että Jumalaa kaipaavat ihmiset luulisivat kuulevansa minun äänessäni Jumalan äänen.
