Tuota riivaajaaoppia löytyy myös ihan vapaista suunnista kuin myös Luterilaisesta kirkosta. Niissä se ei ole saanut niin suurta valtaa, mutta se vaikuttaa kuitenkin niidenkin sisällä (pienessä mittakaavassa)saastuttaen raittiin uskon.
Kyllä demoneita ja riivattuja ihmisiä on olemassa, varmasti. On oikein uskoa niiden olemassaoloon. Kyllä saatana vaikuttaa maailmassa aivan kuten on tehnyt maailman perustamisesta lähtien.
Elämä ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista kuin ylihengellistäjät ja menestysteologia antaa ymmärtää. On olemassa jotain muutakin kuin Jumala ja saatana. Ihminen, homo sapiens ja sen mukana inhimillisyys. Me olemme inhimillisiä, luotuja olentoja. Meillä on henki, sielu ja ruumis.
Sielun elämä on voinut esim.saada traumoja lapsuudessa. Ja se "vääristää" Jumalan täydellistä luomistyötä. Silloin ihminen tarvitsee apua, rakkautta, ymmärtämistä, kuuntelijaa, vierelläkulkijaa. Ei inhimillisten asioiden demonisoimista ja helppoja "instant"-ratkaisuja. Ei syvät haavat ihmisen sielussa parane tuosta noin vaan naks ja poikki ja pinoon tyyliin (en väitä etteikö Jeesus voisi tehdä myös niin kun haluaa). Monet tarvitsee vuosien terapiaa ja asioiden työstämistä. Se on hengellistä väkivaltaa, kun joku tulee tarjoamaan ratkaisua "että ajetaanpa demoni sinusta ulos". Ei ujous, alemmuus, huono itsetunto, pelko, sairaus ole mitään demoneita. Usein esim.ujous voi olla jopa osa ihmisen temperamenttia. Ei myöskään kateus, viha, paha himo, ym.ole mitään demoneita. Synti on syntiä ja joka siihen pistää jotain lisää "menee yli kirjoitusten".
Raamattu puhuu lihasta ja siinä asuvasta synnistä. Paavali puhuu lihan teoista. Ja synnistä joka vielä riippuu minussa kiinni. Ei sanaakaan mistään demoneista ja riivaajista, joita pitäisi itsestään ajaa. Jumalan armo on se joka kasvattaa meitä ja saa aikaan hengen hedelmiä. Paavali huudahtaa: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia." Synti asuu meissä uskovissa, EI PAHA HENKI.
Ovelasti riivaajaoppi on saatu ujutettua meille seurakunnan keskelle. Sitä kun alkaa tarkastelemaan mihin raamatunjakeisiin se perustuu, niin se saa pään pyörälle. Syntyy ajatus; ehkä se sittenkin on oikeassa. Hmmmm.pitäisiköhän siihen uskoa? Ja sitten ei muuta kuin kokeilemaan....ja sitten jos vielä kokee, että joku temppu vielä toimii, niin koukussa olet. Ja kuka on tyytyväinen?
Sekavaa tekstiä sori, mutta saa kelvata