Lähdön jälkeen II

[Mielensäpahoittaja]

Olisi kiva kuulla ajatuksia teiltä poislähteneiltä ja muiltakin, joilla on samanlaisia kokemuksia. Täällä on ollut puhetta siitä, onko ulkopuolella helpompaa vai vaikeampaa.

Oma kokemukseni on, että konsernin ulkopuolella on tietyllä tavalla vaikeampaa. Aluksi on vaikeata ajatella itse, tehdä valintoja, miettiä, mitä mieltä itse on asioista (ihan arkisistakin saatikka henksuasioista). Kun aikaisemmin moni ongelma on vain lakaistu maton alle "rukoilemalla sitä" tai "sanoutumalla siitä irti" yms yms, nyt onkin pohdittava juttuja monelta kantilta ja kaivettava prosessori kaapinperiltä ja alettava käyttää sitä ihan itse.

Tämä prosessi on toisaalta antoisaakin. Oma persoona alkaa uudelleen rakentua. Alkaa tutustua uudestaan siihen henkilöön, joka on. On uskallettava tunnustaa omat heikot kohdat. On uskallettava katsoa peiliin siinäkin, mikä sai liittymään ja kuulumaan vuosikaudet lahkoon ja alistumaan henkiseen kyykytykseen. Onhan se väistämättä kipeää ja nöyryyttävääkin. Monelle se on ollut niin raskasta, että on tarvittu psykiatrista hoitoa. Itse koen, että persoonallisuuden kehitys jäi siihen, kun sitoutuminen syveni. Koen sisäisesti olevani vielä sen ikäinen kuin olin silloin. Aikuisuus on lähtenyt liikkeelle vasta poislähdön jälkeen, vaikka ulkoinen habitus kertoo muuta.

Sisälläollessa oli oikeastaan helppoa, vaikka ajoittain ahdisti ja elämänpiiri oli pieni. Riitti, kun pysyi "linjassa". Onhan TK itsekin sanonut myöhempinä aikoina, ettei meidän tarvitse edes rukoilla, riittää kun teemme niinkuin hän sanoo. Oikeasti hän varmaan toivoo, ettei lauma edes ajattelisi mitään. Eikä se juuri ajattelekaan. Ajattelu on melko helposti pysäytettävissä hokemalla jotain mantraa kuten "katso hedelmää", "kiitos Herralle", "koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee", "liha kuolee", tai ihan alkukantaisesti kielillä puhumalla tai lauleskelemalla "me käymme valloittamaan tämän maan". Taikka sitten vähän brutaalia sotimista Skypessä. 

Toista se on nyt, kun asiat pitää kohdata ja on otettava vastuuta omista tekemisistään ja mielipiteistään.

[Pipopää]

Omalla kohdallani elämä ei ole juurikaan muuttunut helpommaksi tai vaikeammaksi konsernista lähdön jälkeen, mutta mielekkäämpää se on, kuin viimeisinä kuivina vuosina kuviossa. Ulkoisesti elämä on hyvin saman näköistä kuin ennenkin - osa kaveripiiristä on ehkä vaihtunut hieman tukevammaksi

Mä jouduin useammastakin syystä käyttämään konsernivuosienkin aikana omaa prosessoria ja siinä vaiheessa, kun tajusin, että oma ajattelu ei ollutkaan toivottavaa, tein asiasta omat johtopäätökseni. Olin hidas tämän ymmärtämään ja sinisilmäisen luottavainen johtohenkilöiden hyväntahtoisuuteen ja kuvion tarkoitusperiin, joten silmien aukeaminen vei pitkään. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Nykyelämään ja seurakuntaan verrattuna konsernitouhut oli paljon helpompi sovittaa kalenteriin - rukoustapaamiset sai parhaiten järjestettyä myöhäisiltaan ja valtaosa jutuista tehtiin paloissa ja etänä. Sopi hyvin minulle. Toinen helpottava tekijä oli ihmisten sitoutuneisuus - hommia tehtiin tosissaan ja paikalle tultiin säännöllisesti itseä säästelemättä. Tosin tämä oman ajattelun ulkoistaminen söi usein projekteista tulokset, kun ei uskallettu ajatella ja yrittää, vaan myötäiltiin "virallista linjaa".

Toisin sanoen: Lähdön jälkeen elämän laatu on parantunut! Suosittelen!

[Ritva]

Kun aikaisemmin moni ongelma on vain lakaistu maton alle "rukoilemalla sitä" tai "sanoutumalla siitä irti" yms yms, nyt onkin pohdittava juttuja monelta kantilta ja kaivettava prosessori kaapinperiltä ja alettava käyttää sitä ihan itse.

-Minä en ajattele enkä pohdi juttuja monelta kantilta, vaan selvitän mikä on Jumalan tahto. Miksi konsernin ulkopuolella asioita ei voi hoitaa "rukoilemalla" tai "sanoutumalla siiitä irti". Minä ainakin hoidan asioita rukoilemalla ja taas rukoilemalla ja olen perustanut Out of Africa ry:n inoittaman esirukouspiirinkin ja käyn helluntailaisten ja ev.lut. ja muissakin rukouskokouksissa. En ole juurikaan "sanoutunut asioista irti", mutta idea on hyvä, täytyy ruveta käyttämään sitä.

On uskallettava tunnustaa omat heikot kohdat. On uskallettava katsoa peiliin siinäkin, mikä sai liittymään ja kuulumaan vuosikaudet lahkoon ja alistumaan henkiseen kyykytykseen.

-Minäkin etsin itsestäni heikkoja kohtia, AA-kerhossa ja 12 askeleen toipumisryhmissäkin tehdään itsetutkiskelua ja etsitään luonteenheikkouksia. Mutta ilo ja onni on siinä, että niistä heikoista kohdista voi vapautua, vaikka tekemällä niistä parannuksen ja ajamalla ne Jeesuksen nimessä pois itsestään tai muilla tavoin. Tietysti saman asian hoitamiseen voi käyttää psykiatreja ja psykologejakin, mitä minä ainakin vierastan.

Ajattelu on melko helposti pysäytettävissä hokemalla jotain mantraa kuten "katso hedelmää", "kiitos Herralle",.... "liha kuolee", tai ihan alkukantaisesti kielillä puhumalla tai lauleskelemalla "me käymme valloittamaan tämän maan".

Olen koko uskossa olon käyttänyt sanontaa "kiitos Herralle", ei ole mitään pahaa siinä, että annan kunnian Herralle. Raamatussa puhutaan myös "lihan kuolemisesta" ja raamatussa kehotetaan puhumaan kielillä. "me käymme valloittamaan tämän maan" on minusta ihan hyvä laulu. Ei näihin mainitsemiisi asioihin todellakaan tarvita mitään konsernia tai Tapani Koivuniemeä, näitä voi harjoittaa konsernista lähdön jälkeenkin riippumatta siitä kuuluuko tai ei kuulu johonkin seurakuntaan.

[sari]

Sisällä ollessa ei oikeastaan tarvinnut todellista ja suoraa suhdetta Jumalaan. Riitti, kun meni siitä, mistä ensimmäiset olivat menneet edellä. Joku päätti jo ennaltaan, miten on hyvä elää, toimia ja ajatella. Onhan se aika helppoa elämää, vaikkakin orjuuttavaa.

Heti, kun päätös lähdöstä oli tehty, tunsin ihmeellisen vapauden valtaavan kokonaan. Olisikohan ollut orjuudenhenki vai mikä, joka lähti . Ensimmäisen kerran elämässäni uskoontulon jälkeen olin vastuussa suoraan Jumalalle tekemisistäni. Ei ole aina ollut helppoa ja oma suhdekin taivaan Iskään on ollut välillä todella kovalla koetuksella. Mutta koen, että vasta lähdön jälkeen oma kristillisyys on ollut aitoa. Jumala hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen ja silti voin ja saan olla hänen käytössään. Hetkeäkään en ole katunut lähtöä, koska tiedän, että se oli Jumalan tahto .

[Ritva]

Onnittelen saria vapautumisesta, sinun kohdallasi se näyttää olleen oikea ratkaisu. Vihollinen tahtoo tuhota jokaisen seurakunnan, kristillisen yhteisön ja raamattupiirin ja lähettää niihin lahko- eli kirkkokuntahengen. Lisäksi on orjuudenhenkiä ym.

[Markus L.]

Onnittelen saria vapautumisesta, sinun kohdallasi se näyttää olleen oikea ratkaisu. Vihollinen tahtoo tuhota jokaisen seurakunnan, kristillisen yhteisön ja raamattupiirin ja lähettää niihin lahko- eli kirkkokuntahengen. Lisäksi on orjuudenhenkiä ym.

Meidän kaikkien pois lähteneiden kohdalla se on ollut OIKEA RATKAISU.

[sari]

Markus L:n viestiin voin vain lisätä, että amen!

[Exä]

Kiitos samoin!!!! Aamen!!

[Mielensäpahoittaja]

Ritva, kommenttisi ovat loukkaavia. Minulle tulee sellainen olo, että sinä ylhäältäpäin nyt arvioit, kenen lähtö konsernista oli oikein ja kenen väärin. Sinulla ei kuitenkaan ole aavistustakaan siitä tuskasta ja loukkauksista, mitä minä ja läheiseni ovat siellä kokeneet. Kerrotpa vielä "vierastavasi" psykiatrista hoitoa. Lienee kaltaisesi, Binningin logiikan nielleen ihmisen, mahdotonta käsittää sellaisia asioita kuin psykoosi tai masennus. Sinulle ne arvatenkin ovat poisajettavia henkiä tai syntejä. Kun itse olen nähnyt, mitä konserni on tehnyt ihmisille ja vienyt heiltä mielenterveyden, suututtaa todella, kun täällä toipuvien palstalla joku edelleen suitsuttaa ja kehuu konsernilaiselta haisevia oppeja.

Näyttää siltä, ettemme mahdu samalle palstalle. Väistyn, kunnes sinä väistyt kommentoimasta joka ikistä keskustelua.

[L]

Komppaan Mielensäpahoittajaa. On suorastaan ällistyttävää, miten Ritvalla ei ole minkäänlaista empatiaa. Lähteneet ovat kokeneet kauheaa hengellistä väkivaltaa, manipulointia, aivopesua, hyväksikäyttöä, lista on loputon. Lopulta monet ovat murtuneet täysin ja romahtaneet tässä kauheassa tilanteessa ja sitten joku kehtaa puolustella Koivuniemeä ja selittää kaikki riivaajilla. Näen aivan punaista . Itse en poistu palstalta, mutta toivon Ritvalta, että miettii tarkasti, mitä kirjoittaa. Kommenttisi ovat erittäin loukkaavia. Lyöt lyötyä.

[Osku]

Ritva, kommenttisi ovat loukkaavia. Minulle tulee sellainen olo, että sinä ylhäältäpäin nyt arvioit, kenen lähtö konsernista oli oikein ja kenen väärin. Sinulla ei kuitenkaan ole aavistustakaan siitä tuskasta ja loukkauksista, mitä minä ja läheiseni ovat siellä kokeneet. Kerrotpa vielä "vierastavasi" psykiatrista hoitoa. Lienee kaltaisesi, Binningin logiikan nielleen ihmisen, mahdotonta käsittää sellaisia asioita kuin psykoosi tai masennus. Sinulle ne arvatenkin ovat poisajettavia henkiä tai syntejä. Kun itse olen nähnyt, mitä konserni on tehnyt ihmisille ja vienyt heiltä mielenterveyden, suututtaa todella, kun täällä toipuvien palstalla joku edelleen suitsuttaa ja kehuu konsernilaiselta haisevia oppeja.

Näyttää siltä, ettemme mahdu samalle palstalle. Väistyn, kunnes sinä väistyt kommentoimasta joka ikistä keskustelua.

Ehdotan, että Ritva väistyisi, ainakaan hän ei ole tämän forumin kohderyhmää, eikä mitenkään näytä kykenevän tukemaan kohderyhmää. Jos Ritvasta löytyy ihmisyyttä ja empatiaa, hän voisi ymmärtää mistä on kyse.

Jos taas Ritva on täynnä helluntailaista/muiden vapaiden suuntien teologiaa, hän ei saata ymmärrtää.

Vapaissa suunnissa mielen alueen hankaluudet ja sairaudet ovat olleet vaikea pala. Kun on jotenkin pitänyt todistella, että se oma pyhyys on parempaa kuin muiden, on pitänyt etsiä merkkejä esim ihmeparantumisista. Markus Hirsilän Pro Gradun mukaan mitään todistettavia, pysyviä ihmeparantumisia ei ole kuitenkaan tapahtunut. http://www.markushirsila.com/content/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf Aiheesta on tehty aikaisemminkin (Niilo Ylivainion vaikutuksen jälkeen) väitöskirjatasoinen tutkimus Miettinen, Matti A., Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta, Kirkon tutkimuskeskus, sarja A nro 51, 1990, ja siinä päädyttiin samaan johtopäätökseen. Ei ole havaittu "ihmeparantumisia".

Vapaiden suuntien yksi pääongelma on mielestäni valheellinen usko ihmeparantumisiin, ainakin kaikkiin mielisairauksiin, masennukseen jne jne. Jos Pyhältä Uskovaiselta menee jalka poikki, hän menee lääkäriin, mutta jos hän kokee masennusta, hän menee Nokia Mission tilaisuuteen, missä hänestä ajetaan pois masennuksen henki, ja kaikki on kunnossa??

Eikö olekin hassua: vanhan ihmisen lopullinen kuolinsyy on sairaus, silloin jos ei se ole onnettomuus tai tapaturma. Jos taas Pyhät Uskovaiset "ihmeparantuisivat" sairauksistaan, nehän eivät kuolisi millään. Ei kait tällaista ole havaittu? Niilo Yli-Vainiokin kuoli?

[L]

En voi allekirjoittaa viimeistä viestiäsi Osku. Ritva edustaa ihan omaa oppiaan, ei sellaista opeteta vapaissa suunnissa. Toki vapaat suunnat -käsite on laaja, mutta esim helluntaiseurakunnissa ja vapaakirkossa (jossa itse olen vaikuttanut vuosikausia) käy kyllä ihan mielenterveyspotilaita, eikä heistä ajeta mitään riivaajia ulos. He käyvät samaan aikaan terapiassa ammattiauttajilla ja syövät psyykelääkkeitä. Jos tällaisia ihmisiä aletaan parantamaan uskonrukouksella, on mielestäni menty pahasti harhaan.

[Markus L.]

En voi allekirjoittaa viimeistä viestiäsi Osku. Ritva edustaa ihan omaa oppiaan, ei sellaista opeteta vapaissa suunnissa. Toki vapaat suunnat -käsite on laaja, mutta esim helluntaiseurakunnissa ja vapaakirkossa (jossa itse olen vaikuttanut vuosikausia) käy kyllä ihan mielenterveyspotilaita, eikä heistä ajeta mitään riivaajia ulos. He käyvät samaan aikaan terapiassa ammattiauttajilla ja syövät psyykelääkkeitä. Jos tällaisia ihmisiä aletaan parantamaan uskonrukouksella, on mielestäni menty pahasti harhaan.

Kyllä opetetaan vapaissa suunnissa myös. Tai ne vaikuttavat myös siellä, joidenkin ihmisten kautta.

[L]

Kuten jo kirjoitinkin, jos tällaista esiintyy, se on selvästi raamatunvastaista ja siten epäraitista. Yksittäisiä ylilyöntejä voi toki tapahtua, mutta niihinkin tulee puuttua. Jos seurakunnan virallinen linja on, että riivaajia ajetaan uskovista tai mielenterveyspotilaita hoidetaan pelkän rukouksen avulla, olisi syytä vaihtaa seurakuntaa. Oman käsitykseni mukaan kuitenkin monet mielenterveyspotilaat ovat hakeutuneet eri seurakuntiin juuri siksi, että seurakunnissa heidät hyväksytään eikä ajeta pois. Mielenterveyspotilaan on vaikea löytää omaa paikkaansa esim. jossain urheiluseurassa, yhdistyksessä tms. Heidät helposti leimataan ja he jäävät ulkopuolisiksi. Raittiissa seurakunnassa he saavat rauhassa toipua ja heidät hyväksytään heikkouksineen.

[Osku]

En voi allekirjoittaa viimeistä viestiäsi Osku. Ritva edustaa ihan omaa oppiaan, ei sellaista opeteta vapaissa suunnissa. Toki vapaat suunnat -käsite on laaja, mutta esim helluntaiseurakunnissa ja vapaakirkossa (jossa itse olen vaikuttanut vuosikausia) käy kyllä ihan mielenterveyspotilaita, eikä heistä ajeta mitään riivaajia ulos. He käyvät samaan aikaan terapiassa ammattiauttajilla ja syövät psyykelääkkeitä. Jos tällaisia ihmisiä aletaan parantamaan uskonrukouksella, on mielestäni menty pahasti harhaan.

On hienoa, kun kaikissa vapaiden suuntien seurakunnissa ei olla menty metsään ihmeparannusoppien kanssa. Minun oma kokemus on, että ex-srk-johtaja, joka on eläköitymiseen saakka tehnyt töitä ihmisten parissa, ei vain kyennyt käsittämään esim. mielisairauksia.