Ei vapaissa suunnissa välttämättä suorastaan ajeta riivaajia mieleltään sairastuneista, mutta käsittääkseni henkiset ja hengelliset ongelmat on erittäin usein ikävästi sekoitettu toisiinsa silloinkin, kun toinen ongelmaryväs ei ole mitenkään suoraan vaikuttanut toisen syntymiseen. Tämän takia vakaviinkin henkisiin ongelmiin etsitään apua sielunhoitajalta, kun parempi vaihtoehto voisi olla ainakin joksikin aikaa lääkitys ja psykologin tai psykiatrin vastaanotot. Pahinta on, että joskus mieleltään sairastuneet, ko. vapaaseen suuntaan kuulumattomatkin lähiomaiset jätetään tietyllä tavalla oman onnensa nojaan, kun heille ei haeta asianmukaista ammattiapua vaan mieluummin perustetaan esirukouspiiri uskonsisarien ja -veljien kanssa.
Olen itse turhautumiseen asti joutunut kiistelemään tästä käsityksestä erään oman läheiseni kanssa, joka on alkanut käydä ihan "valtavirran" vapaan suunnan tapahtumissa helluntailaisissa ja vapaakirkossa. Hän on aina ollut hyvin kiinnostunut lääketieteestä ja hakee edelleenkin omiin fyysisiin vaivoihinsa jopa erittäin herkästi lääkärin apua terveyskeskuksesta, vaikka saattaakin sitten tavanomaiset kipulääkkeet tai antibiootit syötyään julistaa vaivansa itse asiassa parantuneen uskovaisten rukousten avulla. Yllätyinkin suuresti, kun en saanutkaan häneltä enää mitään tukea yrittäessäni suostutella erään vakavista henkisistä ongelmista kärsivän yhteisen läheisemme terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Tämä tarvitsi sitä kautta ammattiapua pystyäkseen taas toimimaan jokapäiväisessä elämässä, jonkinlaista lääkitystäkin pahimpien oireiden lievittämiseksi. Henkisiin ongelmiin avun pitäisikin kuulemma löytyä pelkästään sieltä uskovien esirukouksista. Olisi varmaan tarjonnut sielunhoitoakin, jos tämä yhteinen läheisemme olisi käynyt samoissa tilaisuuksissa kuin hän itse.
