Jaa, no suurin osa konsernilaisista kyllä laihdutti reippaasti, suurin osa oli täysin normaalipainoisia tai hoikkia. Myös vanhemmille ja jopa lapsille suoraan huomauteltiin lasten "lihavuudesta". Eräs raskaanaoleva hoikka nainen sai julkista sapiskaa, kun ei ymmärtänyt laihduttaa. Kyse oli siis kuuliaisuustestistä, ei terveydestä tai edes kauneusihanteesta vaikka näitä kahta asiaa lumeeksi kovasti käsiteltiin opetuksessa.
Tunnen henkilön, joka on ollut lääkärinä syömishäiriöosastolla. Pois sairaalasta pääsee hänen kertomansa mukaan, kun BMI on siinä 18-19 kieppeillä.
Tässä joitakin faktoja syömishäiriöstä joita Tapani ei opetuksessaan tuonut esiin.
Diagnostiset kriteerit " F50.0 Laihuushäiriö, Anorexia nervosa
Laihuushäiriö eli Anorexia Nervosa diagnosoidaan tiettyjen kriteerien pohjalta. Näitä ovat muun muassa painonlasku, ruumiinkuvan vääristymä
A. Merkittävä painonlasku, joka johtaa alipainoisuuteen eli siihen, että täysikasvuisen painoindeksi on naisilla alle 17,5 ja miehillä alle 19 (Body Mass Index eli BMI on paino kiloina jaettuna pituudenneliöllä metreinä ja sitä käytetään 16 vuoden iästä lähtien.).Kasvuikäisillä voidaan painonlaskun sijaan todeta kasvukäyristä oleellinen kasvunviivästymä tai kasvun ja painonkehityksen pysähtyminen.
B. Painon lasku on henkilön itsensä aiheuttama välttämällä "lihottavia" ruokia. Lisäksi potilas saattaa käyttää seuraavia keinoja: itse aiheutettu oksentelu, ulostuslääkkeiden käyttö, liiallinen liikunta, ruokahalua hillitsevien tai nestettä poistavien lääkkeiden käyttö.
C. Potilas on mielestään liian lihava ja hän pelkää kovasti lihomista, mikä saa potilaan asettamaan itselleen alhaisen painotavoitteen. Kyseessä on ruumiinkuvan vääristymä, joka muodostaa erityisen psykopatologian. Sen seurauksena lihavuuden pelko on kaiken kattava yliarvoinen idea ja potilas asettaa itselleen alhaisen painotavoitteen.
D. Naisilla vähintään kolmen peräkkäisen kuukautiskierron poisjääminen, jos kuukautiset ovat jo alkaneet, tai ensimmäisten kuukautisten viivästyminen. (Poikkeuksena tästä ovat anorektisten naisten vuodot, jotka saadaan aikaan hormonaalisella korvaushoidolla, tavallisesti ehkäisypillereillä.) Miehillä tähän verrattavissa olevat muutokset esiintyvät seksuaalisessa halussa ja toimintakyvyssä.
E. Ahmimishäiriön (F50.2) kriteerit A ja B eivät täyty.
Epätyypillinen laihuushäiriö, Anorexia nervosa atypica
Potilas voi esimerkiksi kärsiä muilta piirteiltään tyypillisestä laihuushäiriöstä, mutta kuukautiset eivät ole jääneet pois tai painonlasku ei ole niin merkittävää, että laihuushäiriön diagnoosi voitaisiin tehdä. Tällöin kyseessä on tautiluokituksen mukaan F50.1 epätyypillinen laihuushäiriö.
Ja vielä vähän tietoa alipainon vaikutuksesta raskauteen:
Äidin alipaino ennen raskautta sekä siihen liittyvä liian vähäinen painon nousu raskauden aikana on yhteydessä sekä lapsen pieneen syntymäpainoon mutta myös synnynnäisten epämuodostumien riskiin. (Raevuori, Niemelä, Keski-Rahkonen & Sourander 2009, 40.)
Susser ym. (1996) havaitsivat tutkimuksissaan, että äidin aliravitsemus raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana kaksinkertaistaa jälkeläisen riskin sairastua myöhemmällä iällä skitsofreniaan (Raevuori, Niemelä, Keski-Rahkonen & Sourander 2009, 39). Suomalaisessa tutkimuksessa (Räikkönen ym, 2008) havaittiin raskauden aikaisen kasvunhidastuman sekä raskausviikkoihin nähden pienen syntymäkoon olevan yhteydessä masennusriskin kohoamiseen (Raevuori, Niemelä, Keski-Rahkonen & Sourander 2009, 39).
Jotta hedelmällisessä iässä olevan naisen kuukautiskierto alkaisi ja pysyisi käynnissä on naisen saavutettava tietty pituutta vastaava minimipaino eli kynnyspaino. Muutoksia naisen kuukautiskierrossa saavat aikaan sekä äärimmäinen laihuus että lihavuus. Batesin (1985) tutkimuksen mukaan 15 %:n suuruinen painon vähentyminen voi pienentää normaalipainoisen naisen kehon rasvamäärän epänormaaliksi. Tällöin naisen kehon painon ja rasvan suhde palaa esipuberteetin tasolle ja seurauksena on amennorrea. (Anttila & Arojoki 2000, 260.) Jo 10-15% menetys pituutta vastaavasta normaalipainosta voi pienentää kehon rasvavarastoja jopa 33% (Koskimies 2004, 29). Laihtuminen ei kuitenkaan selitä kaikkia muutoksia, sillä osalla syömishäiriöitä sairastavista naisista amenorrea alkaa jo ennen painon merkittävää pienenemistä (Anttila & Arojoki 2000, 260).
Syömishäiriöistä kärsivillä naisilla eriasteiset hypotalamus-aivolisäke-munasarja -akselin häiriöt ovat tavallisia. Tämän tyyppisiä kuukautishäiriöitä esiintyy usein myös naisilla, joiden syömistottumukset ovat epänormaaleja mutta joiden paino ei ole sairaalloisesti vähentynyt. Etenkin anoreksiassa lutenisoivan hormonin, lutropiinin (LH) ja follikkelia simuloivan hormonin, follitropiinin (FSH) pitoisuudet ovat normaalia pienemmät. Hormonitasojen pienentyessä myös munasarjojen hormonitoiminta heikkenee ja näin olen myös estradiolipitoisuudet pienenevät. (Anttila & Arojoki 2000, 260.)
Konsernilaiset naiset ovat kyllä tulleet vielä raskaiksi painoprojektin jälkeen. Imetysongelmista olen kuullut, samoin kuukautisten poisjäännistä mikä tietenkin voi aiheuttaa myös lapsettomuutta.
Pahinta on mielestäni se, että pakkomielteinen painontarkkailu ja painostus pitämään paino alipainon rajoilla tekee erittäin huonoa ihmisen mielelle. Kauhistuttaa myös ajatella, millaista on kasvaa konsernissa teini-ikään ja nuoreksi aikuiseksi, kun painoa ei saa tulla "liikaa". On minusta ihan mahdollista, että vanhemmat rajoittavat kasvun kiihtyessä ruokavaliota, jotta etenkin tytöt pysyisivät mahdollisimman hoikkina. Tai varmaankin tytöt huolehtivat siitä itsekin. Olihan tästä jo juttua, että neuvoloissa on huolestuttu lasten painonnoususta.
Vuosien ja vuosikymmenten alipainoisuuden ikävä seuraus on myös osteoporoosi, tuskallinen ja invalidisoiva sairaus. Ja jos jollakin BMI-urheilu menee överiksi ja haluaa päästä koko puljun pienimpään indeksiin, seurauksena voi olla kuolema. Anoreksiassa on suurin kuolleisuus kaikista psykiatrisista tiloista.
